sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Kissan kuljetuskopan suojus


Eilen illalla hurruuttelin pitkästä aikaa ompelukoneella! Oi mikä fiilis! Ompelujumi on ollut kylässä ihan turhan pitkän aikaa, ideoita on kyllä paljon, mutta toteutus tökkii. Olen enemmän puuhaillut neulontajuttuja, jotenkin ne on näin talvisin mielekkäämpiä. Mutta nyt siis olen ommellut oikein antaumuksella, ihan innostuin tekemään applikointijuttujakin tähän työhön. Työn alle pääsi kissojen kuljetuskopan suojus. Meidän toinen kissoista joutuu ensi viikolla lonkkaleikkaukseen, ja sieltä pitäisi päästä lämpimänä pysyen kotiin. Näillä pakkaskeleillä on siis tarve saada koppa suojattua tuulelta ja viimalta, pakkasilmalta.

Suunnittelin suojuksen mittojen avulla ja loppusilauksen tein sovittaen ja nuppineulaten viimeiset saumat suoraan kopan päällä. Ensin ajatuksissa oli sellainen pussimallinen suoja, jossa myös pohja olisi suojan sisällä. Netistä luin kuitenkin viisaan mietteen siitä, että pohjan alta suoja likaantuu alta aikayksikön, joten päädyin jättämään pohjan ilman suojaa. Tuo pohja toimisi varmaan myös jostain ulkoilukankaasta tai muovitetusta kankaasta tehtynä, jolloin saisi helposti puhdistettua. Suojuksen alareunaan tein kujan, jonne on pujotettu leveää nauhaa ja edessä on vanhasta repusta hyötykäytetty pikalukko. Näin alaosan saa kiristettyä kopan ympärille. Ylös on jätetty kolo kantokahvaa varten. Etuosa oli se, joka tuotti eniten päänvaivaa. Päätin laittaa eteen sisäpuolelle sellaisen läpän, jonka voi nostaa ja laskea sen mukaan, mikä on tarve. Lisäksi sivu- ja katto-osa jatkuvat lähes 10cm koppaa pidemmälle ja niitä on hieman muotoiltu peittämään oviaukkoa. Vaaleankeltainen suojus näytti kovin laimealta, joten applikoin vielä muutamat kuvat kylkiin. 


Applikointi on minulle aika vierasta ja hermoja koettelevaa puuhaa, joten olen ylpeä siitä, että jaksoin nämä tehdä. Tilkkujakin sain käytettyä näihin. Kaikenkaikkiaan suojus on melkoinen kierrätyskukkanen, kankaana on tikkikangas, joka on toimittanut edellisessä kodissaan päiväpeiton virkaa, applikointiin tilkut omista varastoista ja lukko vanhasta repusta. Naru on ikivanhaa, mutta käyttämätöntä, jostain perintövarastoista.

Kissat olivat kovasti apuna tätä tehdessä ja pikkukissa nukkua köllötteli kopassa pitkät pätkät. Ilmeisesti pimeässä kopissa oli hyvä olla. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti