sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Sinistä sinistä!

Hommahuone-blogin pitäjä heitti ilmoille värihaasteen, ja tokihan minäkin siihen tartuin. Haaste kestää koko vuoden, ajatuksena tehdä joka kuukausi kuukauden väriin/teemaan liittyvä käsityö. Joka kuukausi ei ole pakko osallistua, mutta itse aion jokaista kuukautta yrittää. Ehkä näin tulee tutkailtua enemmän niiden omien lemppareiden ja etenkin niiden inhokkien väriskaaloja ja käyttötarkoituksia. Itselleni värit ovat tärkeitä monessa mielessä. Ne vaikuttavat mielialaan, niillä saa pukeutumisessa ja sisustuksessa korostettua ja häivytettyä asioita, niillä ilmennetään omaa persoonaa ja fiiliksiä jne jne. Helpoimpia värejä minulle on kirkkaat ja kylmät värit, murretut ja maanläheiset taas vieraampia eikä niin omia. 

Tammikuun värinä on sininen. Vanha rakas ystäväni sininen, joka on kulkenut lempiväreissäni läpi elämän, sävy voi vaihtua, mutta sininen on ja pysyy. Tummansininen on minulle musta, koska koen mustan olevan itselleni liian jyrkkä väri. Tummansinisen lisäksi lemppareihini kuuluu turkoosin ja mintun sävyt, farkku sekä voimakas sähkönsininen. Haaleanvaaleat siniset eivät sytytä niin vaatekaapissa kuin sisustuksessakaan. Jos jossain niitä käytän, niin lakanoissa rauhallisena ja "huomaamattomana" värinä.

Mutta sitten itse haastetyöhön.


Tähän työhön minulla oli kangas valmiina ja suunnitelma selkeänä. Toteutus venyi ihan viimetippaan, mutta vielä ehdin tämän kuun puolella! Tummansinistä puuvillaa pienin kukkakuvioin. Kangas halusi hameeksi, sellaiseksi vyötäröltä baggy-malliseksi. Etsin kaavaa ja löysinkin muutaman suuntaa antavan, mutten ihan mieluista. Kaavoitusvaiheessa tajusin, että kaavapaperi oli ihan finito, joten kaavakuvien perusteella lähdin hahmottamaan hametta suoraan kankaalle. Suorakaide, johon avautuvat vastalaskokset tasavälein. Sivuun vetoketju, että hameeseen pääsee pukeutumaankin. Vyö jäljelle jääneestä kangassuikaleesta.

 

Tähtien asennot olivat kohdillaan, tuli mielikuvan mukainen. Ja vielä ilman valmista kaavaa. Mittaillen ja pohtien, sovittaen ja neulaten. Toimii niin neuleen kuin t-paidankin kanssa. Huippua!  

Hameen parina punertava, olisiko tuo nyt magentan sävyinen, liehukeneuletakki. Se on tehty Eurokankaan palalaarista löydetystä joustamattomasta neuloksesta vapaalla kädellä saksien. Nurjan puolen pinta oli mielenkiintoisempi, joten se on nyt päälipuolena. Hihat kyynärpäästä alaspäin kapeat ja koristeena 3 puunappia ranteissa.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Villapaita vol.2

Aiemmassa villatakkipostauksessa kerroinkin jo, että kesällä ostin jostain päähänpistosta johtuen langat kahteen villapaitaan. No, ennen joulua se toinenkin valmistui, ihan kuulkaa yllätin itseni näiden kanssa! Tästä langasta oli selkeä visio. Sellainen peruspaita, hameen tai farkkujen kaveriksi. Ohjetta en käyttänyt, mittojeni mukaan mallitilkun avulla laskin suuntaviivoja ja sitten vaan tein. Matkan varrella olkapäille tulikin ainaoikein-neulotut pätkät ja taakse pieni nappilista ainaoikein neuletta. Hihat erästä ohjetta hieman mukaillen, pääosin omien laskujen mukaan tehden. Tämän paidan kanssa tuli loppumetreillä tuska, ja kyselinkin ystäviltä muutamaan otteeseen, että voisinko kenties jättää paidan vain yksihihaiseksi ja sanoa, että se on uutta muotia. Eipä tuo käynyt päinsä vaan oli se toinenkin hiha tehtävä. Ja vielä viimeistelytkin, koska nekään eivät itsekseen valmistuneet, vaikka kuinka toivoin. Mutta tässä se nyt on, vihdoin kuvaan ja blogiin päässeenä! 

Lankana Drops Alpaca, puikot nro 3,5. Lanka loppui kerran kesken, piti hakea lisää. Yhteensä kului 5 (vai 6?) kerää, ei olisi tarvinut hakea lisää, ellei yksi kerä olisi joutunut kissan saaliiksi ja levitellyksi pitkin asuntoa kuolaiseksi möyhyttynä. Taakse laitoin nappeja, heppanappi on kaunis väripilkku niskassa. 

Kissan kuljetuskopan suojus


Eilen illalla hurruuttelin pitkästä aikaa ompelukoneella! Oi mikä fiilis! Ompelujumi on ollut kylässä ihan turhan pitkän aikaa, ideoita on kyllä paljon, mutta toteutus tökkii. Olen enemmän puuhaillut neulontajuttuja, jotenkin ne on näin talvisin mielekkäämpiä. Mutta nyt siis olen ommellut oikein antaumuksella, ihan innostuin tekemään applikointijuttujakin tähän työhön. Työn alle pääsi kissojen kuljetuskopan suojus. Meidän toinen kissoista joutuu ensi viikolla lonkkaleikkaukseen, ja sieltä pitäisi päästä lämpimänä pysyen kotiin. Näillä pakkaskeleillä on siis tarve saada koppa suojattua tuulelta ja viimalta, pakkasilmalta.

Suunnittelin suojuksen mittojen avulla ja loppusilauksen tein sovittaen ja nuppineulaten viimeiset saumat suoraan kopan päällä. Ensin ajatuksissa oli sellainen pussimallinen suoja, jossa myös pohja olisi suojan sisällä. Netistä luin kuitenkin viisaan mietteen siitä, että pohjan alta suoja likaantuu alta aikayksikön, joten päädyin jättämään pohjan ilman suojaa. Tuo pohja toimisi varmaan myös jostain ulkoilukankaasta tai muovitetusta kankaasta tehtynä, jolloin saisi helposti puhdistettua. Suojuksen alareunaan tein kujan, jonne on pujotettu leveää nauhaa ja edessä on vanhasta repusta hyötykäytetty pikalukko. Näin alaosan saa kiristettyä kopan ympärille. Ylös on jätetty kolo kantokahvaa varten. Etuosa oli se, joka tuotti eniten päänvaivaa. Päätin laittaa eteen sisäpuolelle sellaisen läpän, jonka voi nostaa ja laskea sen mukaan, mikä on tarve. Lisäksi sivu- ja katto-osa jatkuvat lähes 10cm koppaa pidemmälle ja niitä on hieman muotoiltu peittämään oviaukkoa. Vaaleankeltainen suojus näytti kovin laimealta, joten applikoin vielä muutamat kuvat kylkiin. 


Applikointi on minulle aika vierasta ja hermoja koettelevaa puuhaa, joten olen ylpeä siitä, että jaksoin nämä tehdä. Tilkkujakin sain käytettyä näihin. Kaikenkaikkiaan suojus on melkoinen kierrätyskukkanen, kankaana on tikkikangas, joka on toimittanut edellisessä kodissaan päiväpeiton virkaa, applikointiin tilkut omista varastoista ja lukko vanhasta repusta. Naru on ikivanhaa, mutta käyttämätöntä, jostain perintövarastoista.

Kissat olivat kovasti apuna tätä tehdessä ja pikkukissa nukkua köllötteli kopassa pitkät pätkät. Ilmeisesti pimeässä kopissa oli hyvä olla.