sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Koiran takki

Äiti ilmoitti tuossa eräänä päivänä, että äidin ja isän uusi Dogi-koira on vailla talvitakkia. Ilmojen kylmetessä ilmaisi lenkillä haluavansa äkkiä takaisin kotiin, joten olihan takki pienelle tehtävä, että ulos uskaltautuu. Kaava löytyi Suuri Käsityö-lehdestä, kaulusosiossa sovelsin, kun en pitänyt alkuperäisestä mallista. Koiruus on musta väriltänsä, joten ajattelin kirkkaiden värien sopivan sille enemmän kuin hyvin. 

Päätin tehdä tämän ensimmäisen version vanhoista kierrätysmateriaaleista, ettei harmita jos menee pieleen tai takki on kooltansa huono. Valitsin rikkinäisen pinkin collegehupparin, josta leikkelin päällikankaan, ja vuoreksi päätyi aikansa elänyt harmaa nyppyfleecepaita. Mahanympärysvyö on uusiokäytetty vyölaukun vyö. Ompeleminen oli melko helppo ja nopea prosessi, mutta kaularesorin kohdalla ei ompelu enää tahtonutkaan sujua. Jouduin ompelemaan yhden "turhan" vaiheen, koska en ymmärtänyt kiinnittää kaulusta heti alkuun. Hermo meinasi mennä resoria venytellessä ja neulaillessa ommeltavaan muotoon, mutta lopulta sain senkin kohdilleen. Surauttelin kiinni vielä mahavyön ja laitoin selän päälle vanhasta laukusta D-renkaan, johon saa hihnan tarvittaessa kiinni. Varsinainen kierrätystakki siis!


Takki pääsi tänään sovitukseen ja sehän oli juuri passelin kokoinen! Dogi nousi oikein mattorullan päälle poseeraamaan takissansa (ja seuraavassa hetkessä söi sen etuosaa..). Tuosta ei ehkä luikertele ihan hetkessä karkuunkaan, valjaistaan hänellä on tapana nimittäin poistua oma-aloitteisesti.

Pari päivää väkertelin tuota, seuraava menee ehkä jo nopeammin. Toinen koira tahtoo kuulemma myös oman takin, joten jatkoa seuraa.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Tunikatehtailua

Tykkään tehdä nopeita ja pienitöisiä ompeluita, koska ne valmistuvat lyhyessä ajassa, eikä niitä tarvitse enää jatkaa seuraavana päivänä. Ja mikä parasta, niihin ei tarvitse piirtää ja leikata kymmenittäin kaavoja. Joskus on kuitenkin hyvä poiketa omalle epämukavuusalueelle ja vähän haastaa itseään. Tällä kertaa minä tein epämukavuusalueelle poikkeamisen tunikan/mekon muodossa. Oikeastaan jopa kahden sellaisen. Kaavat ovat Suuri Käsityö- lehdistä, ja koska en malttanut täysin ohjeissa pysyä, niissä on muutamat omat muokkaukset. 

Mekko-tunika nro 1. 


Kankaana Eurokankaasta joskus löydetty puuvillainen palakangas, joka riitti juuri sopivasti mekkoon. 
 

Pääsin leikkimään myös kaksoisneulalla! Päärmeistä tulee sillä ihanan siistit. Helppoa ja nopeaa. 


Mekko-tunika nro 2. 

Tämäkin kangas Eurokankaan palalaarista, paksua trikoota.



 Kaulus on tuollainen lörppänä, vaatii vähän asettelua, että on kivasti. Ehkä toimii paremmin molemmilta puolilta samanlaisella kankaalla. 



Hihat on minun kompastuskiveni. En jaksaisi pipertää niitä niin tarkasti kuin tarvitsisi. Näihin olisi ohjeen mukaan tullut kivat nappi-tampit, mutta hermo meni totaalisesti, ja jätin ne pois. Yllättävän hyvät näistä hihoista tuli kuitenkin, olen tyytyväinen. 


Kaiken kaikkiaan ihan käyttökelpoiset mekkotunikat näistä tuli. Taidan kuitenkin palata takaisin pienempiin töihin tulevaisuudessa. Vaikka vauvojen vaatteisiin. Ystävien ja tuttavien keskuudessa kauheasti pikkuvauvoja, ehkä hukutan heidät vauvanvaatteisiin. ;)

torstai 18. lokakuuta 2012

Pitsiä syksyn piristeeksi

Taas on aikaa vierähtänyt aivan liian pitkä tovi edellisestä kirjoittelukerrasta. Käsitöitä en ole juurikaan ehtinyt tehdä, elämässä  on ollut monenlaisia aikasyöppöjä kuluneena kuukautena. Olin melkein 3 viikkoa kipeänä, niin kuumeessa kuin flunssaoireisenakin, enkä jaksanut kipeänä tehdä juuri mitään. Vapaa-ajan on vienyt myös pitkälti hevosharrastus, jonka yhteensovittaminen päivätyön kanssa on osoittautunut paljon haasteellisemmaksi kuin vuorotyön ja hevostelun yhdistäminen. En ole oppinut organisoimaan iltojani vielä siten, että talli-iltoinakin aikaa jäisi muullekin tekemiselle.

Jotain olen kuitenkin saanut aikaan. Laatikoissani majailee kasapäin vanhoja pitsejä, ja halusin tehdä niistä jotain pientä kivaa. Tulos näkyy tässä:


 Pesin lasipurkkeja ja liotin niistä etiketit pois, minkä jälkeen liimasin pitsirimpsut purkkien suulle. Toimivat todella kivoina lyhtyinä pimeissä syysilloissa! Tykkään näistä paljon ja ajattelin tehdä lisää, kunhan purkkeja kertyy taas nurkkiin. 

Pitsiä näkyy nyt paljon kaikkialla, myös vaatteissa, enkä ole oikein tiennyt kuinka siihen suhtautua. Mieleeni tulee aina ensimmäisenä pitsiset mummoverhot, kaikella kunnioituksella mummojen verhoja kohtaan (itsellänikin on kaapissa sellaiset..). Törmäsin kaupassa kuitenkin mustaan pitsi/trikoo-mekkoon, jossa oli kiva ja vähän erilainen leikkaus, ja kaiken lisäksi se oli alennuksessa. Aikani sitä kierreltyäni päädyin sovittamaan mekkoa, ja olin hetkessä aivan myyty. Mekko oli yksinkertaisesti IHANA! Näin ollen, vaatekaappiini on muuttanut ensimmäinen pitsivaate. Häkellyttävää. Ehkä on aika muuttaa mielipiteeni pitsistä mummoverhomateriaalina. 



Lyhdyistä ja parvekeremontin alta kuoriutuneesta parvekkeesta innostuneena asetuin parvekkeella olevaan sohvaan viltin alle neulomaan ja nauttimaan syysillasta. Ihanaa kuunnella viltin alla puikot käsissä tuulen tuiverrusta ja sateen ropinaa parvekelaseja vasten. Puikoilla on lahja ystävälle, joten en vielä paljasta, mitä sieltä on tulossa. Jos vaikka kyseinen henkilö blogiani sattuu lukemaan..